Muistolauseita suruun


1.Tässä olit vielä äsken,

nyt olet kaiku ja tuuli

katoava iltatähti

pilvi taivaan rannalla.


2. Vaivan, vaelluksen taa,

kätketty on rauhan maa.


3.Me tähtiä oomme,

me sytymme ja

sammumme kohtaloomme.


4. Sinun elosi täällä päällä maan

oli arkea vain ja työtä.

Ikilevon nyt kätesi ahkerat sai,

tuli pitkä ja ikuinen sunnuntai.


5. Kuiskaus kuuluu,

kaikki on hyvin,

elämä jatkuu,

rakkaus yhdistää.


6. Olit kotimme kirkas tähti,

mi valoa siihen loi.

Sinun kanssasi paljon lähti

mitään kukaan ei korvata voi.


7. Ihana on väsyä viimeisen kerran,

nukkua sylihin elämän Herran.


8. On maa, johon kaikki polut katoaa

- on rauhan maa.


9. Nyt sielusi rauhan sai,

sinulle valkeni ikuinen sunnuntai.


10. Kallista särkyi, mit elo ei toista,

tuntuu kuin sydämestä pala ois poissa.


11. Oli elosi kaunis ja hiljainen,

me muistamme sinua siunaten.


12. On kuin aurinko sammunut ois,

kun äiti kulta on mennyt pois.


13 Koti uusi on sinulla,

Luojan suuressa salissa,

ikiauringon ilossa,

tähtitarhojen takana.


14. Joka hetki voi olla viimeinen

ja joka jäähyväinen ikuinen.


15. Ei tunne tietänsä ihminen,

elo on kuin hiukkanen hetkinen,

valot, varjot,vuoroin täyttää sen,

kuka tietää päivänsä viimeisen.


16. Me punomme kehdosta hautahan,

me punomme, punomme jälleen,

kunnes kuolema laulumme katkaisee

ja sen viemme virittäjälleen.


17. Kaipaa tuttu polku

rakkaan jalan astuntaa.

Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.


18. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,

hänt´ ihana enkeli kotihin vie.


19. Kohtalolle kulkee joka tie;

jostain pois ja jotain kohti vie.


20. Elämää eivät ole päivät,

jotka ovat menneet,

vaan hetket, jotka muistetaan.


21. Tuli kutsu taivaan niin yllättäen,

sen eessä mykkinä olemme.

Vaan johto Herran ei väärä liene,

me kyynelin siihen nöyrrymme.


22. Olit niin kuin tähdenlento

lapsukainen, pieni hento.

Valon loit sä kotihimme,

ikikaipuun sydämiimme.


23. Vaikene sydän, kuuntele hiljaa

on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.


24. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää

viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.



25. Ken voi karttaa kuolon teitä

ken voi estää kyyneleitä.

Tuoni tempaa rakkaimmankin

riistää kaikkein kalleimmankin.


26. Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen

on paistava sulle ikuinen.

Sydän lämmin ei syki enää,

muistosi kallis iäti elää.


27. Kun kaikki elon siteet katkeaa,

muistojen kauniit kiteet

ainiaaksi jää.


28. On ajaton avaruus,

arjesta irronnut ikuisuus,

on rauha, hiljaisuus.


29. Päättyvi matkamme maallinen kerran

rauhan kun saamme helmassa Herran.


30. Saapui Herra luoksesi hiljaa

nouti kotiin väsyneen,

herätä sait aamuun taivaan,

päivään iankaikkiseen.


31. Väsynyt sielu rauhan sai

valkeni ikuinen sunnuntai.


32. Nyt olet päässyt lepohon,

niin syvä, hyvä unes on.


33. Jäi jälkeesi kaipuu

- jäi sanaton suru.


34. On Jumalan kädessä ihmisen tiet.

Hän matkamme määrää ja kotihin vie.


35. Hyvän ihmisen muisto,

miten se mieltä lämmittää,

miten aina sen soinnusta sieluun

sävel pieni soimaan jää.


36. On lepo jossakin,

särkymätön syvä rauha.


37. Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,

se kuitenkin uupuu ja sammuu pois,

vain muisto ja rakkaus jäljelle jää.


38. Ero kestävi vain vähän aikaa

taas ylhäällä kohtaamme sun.


39. Kaikesta huolen kannoit,

itsesi uhrasit

kaiken annoit.


40. Levolle lasken luojani, armias ole suojani,

jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.


41. Ei syki enää sydän lämpöinen

on poissa rakas, läheinen

kuvasi kultaisen suljemme

kätköihin sydämen.


42. Ei päivää tiedä, ei hetkeä kukaan,

milloin on mentävä noutajan mukaan.

Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,

juuri kun kesä kaunein ollut ois.


43. Jumalan rauha on kaikkea

ymmärrystä ylempi.


44. Kaikk´ on hiljaa mun ympärilläin,

kaikk´ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeavat sydämmessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.


45. Ei pääty elämä kuolemaan

vaan vaihtuu uuteen, parempaan.


46. Jäi ahkera työsi muistoksi meille

hyvän sydämes ohjeet elämän teille.

Sä aina muistit ja huolta kannoit,

et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit


47. Vaivu varjohon kukkasten

lepää lehdossa rauhan maan.


48. Päivänä kauniin kesäisen

hiljeni sydän kultainen.

Lähtösi vaikea kestää on

surumme suuri ja sanaton.

Lohtuna muistot rakkaat.



49. Soitteli tuuli jo kauan meille

surun viestiä hiljalleen,

katseli aikaa elämän Herra,

kutsui pois sairaan ja väsyneen.


50. Käsissä elon Herran

päivämme määrä on.


51. Niin lyhyt oli onnemme latu,

niin kaunis kuin kaunehin satu.

vain muistot ja rakkaus jäljellä on,

ja kaipaus sammumaton.


52. Ei tunne tietänsä ihminen,

elo on kuin haihtuva hetkinen.


53. Katkesi pienen linnun lento,

sävel jäi - ja se heläjää.


54. Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä vain huomaa,

se päättyi tähän.

Kun sammui sydän läheisen,

on aika surun hiljaisen.


55. Rakas lapsemme pienoinen,

nuku suojassa taivaan enkelien.

Enkelit uneen sinut tuudittaa,

enkelit meitäkin lohduttaa.

56. Jokainen lähtö voi olla viimeinen,

jokainen hyvästijättö ikuinen.


57. Me tiedämme, et ole siellä yksin.

Kuljet sielläkin, lapsemme, käsityksin.


58. Hiljaa tarttui käsi Herran

käteen väsyneen.

hiljaa siirtyi sielu

lepoon iäiseen.


59. Miks´ nyt, miks´ ei myöhempään,

sen tietää Luoja yksinään.


60. Taivaan isän sylissä

jokainen saa levätä


61. Kahteen suuntaan kulkee tie.

Jostain pois ja jotain kohti vie.


62. Olit äiti niin hyvä ja herttainen,

oli sydämes´ jalo kuin kulta,

palkitkoon Isämme taivainen,

mitä saaneet oommekaan sulta.


63. Täällä on kuin kukkasella

elo lyhyt meillä,

siellä ilo loppumaton

niin kuin enkeleillä.


64. Hiljaa sulle hauta luodaan,

hiljaa sinne lasketaan,

hiljaa sitten hautakumpu

kyynelillä kastetaan.


65. Iltaan päättyy päivä tää,

kohta syttyy iltatähti.

Tuulikannel helkähtää,

matkaan kutsuu kulkijaa,

pilven päälle lähtijää.


66. On paikkasi tyhjä,

surumme syvä,

mutta tiedämme siellä

sinun olla on hyvä.


67. Soita tuuli, kerro ikävämme,

uni kaunis anna mummollemme.


68. Suo anteeksi, Isä,

kyyneleet nää,

ne rakkautta on

ja ikävää


69. Sinut kohtasin päivinä nuoruuden,

elin kanssasi kauneimman rakkauden,

Sinun kanssasi oli niin turvallista,

olit onneni, haaveeni mulle.

Siksi kiitokseni kauneimmat,

sanon, rakkaani, sulle.


70. Kuunsäde tarttui sun untesi leijaan,

nukkua saat sinä tähtien heijaan


71. Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla

taivaan allakin

Aika on syntyä ja aika kuolla.


72. Kauniit olivat onnemme päivät,

kauniit muistot jäljelle jäivät


73. Rauhaa huokuvat koivut

rakkaan kodin ympärillä,

näkemiin nyökkäävät kukat,

kiitoksia laulavat linnut.

Hiljaa kuiskaa tuuli

- hyvää yötä


74. Hiljaa voimat uupui,

lähdön hetki läheni.

Väistyi vaiva, tuli rauha,

uni, kaunis, ikuinen.


75. Nyt olet vapaa ja mukana tuulen.

Saat kulkea rajoilla ajattomuuden.


76. Ei kuolema ole arvoitus,

joka kerran ratkeaa.

Se on ihmisen ihana oikeus

taipaleensa tehtyään nukahtaa.



77. Olet kimallus tähden,

olet pilven lento,

olet kasteisen aamun

pisara hento.


78. Ei koskaan, ei koskaan

muistosi valoisa

jää meiltä unholaan.


79. Jää jäljelle edes hiven sinusta,

muistos´ jää,

kuin kalliin jalokiven

tahdon sen säilyttää.


80. Lapsuuden taivaalta

on sammunut kaunehin tähti.

Siunattu muistonsa aina

hänen on, joka luotamme lähti.


81. Helähti hopealanka

katkesi kultainen kude

valmis oli kuvio kaunis

eheä elämän vaate


82. Kaikella, mitä sanoit,

oli hohto ja paino,

ainutkertainen muoto,

kuin lumikiteen.



83. Jonain päivänä

suru on kevyempi kantaa.

Jonain päivänä

tuuli vie pilvet.

Aurinko tulee esiin.


84. Kuulin ilman pimenevän.

Hiljaisuus:

laskeutuvan lumen ääni.


85. Näin vain ajatelkaa;

olen nukahtanut kesän syliin.

Tallettakaa menneen

parhaat muistot,

unohtua muiden antakaa.

Kuin ennen, voimissani ollen,

te minut muistakaa.


86. Ahkerat kädet lepäävät hiljaa.

On luoja korjannut

rakasta viljaa.


87. Nuku tuoksuun kukkien

nuku lauluun lintujen

nuku nuoruusunelmiin

nuku kevättoiveisiin


88. Niin väsyneenä

loppumatkan kuljit,

uneen rauhaisaan silmät suljit.


89. Ei yllättäen mutta

äkkiä kuitenkin

hiljeni sydän kultainen.


90. Tuulien soitot ovat vaienneet.

Ympäri soi ikityynet veet.


91. Kotiin valkeaan uuteen

viimeinen venhe vie.

Lempeään hiljaisuuteen

kulkijan päättyy tie.


92. Päättyi pesti viimeinen,

alkoi aika vapauden.

On edessä matka huoleton

määränpää lie tuntematon.


93. Matkalla tällä

kompassia et kaipaa

perille pääset ilman vaivaa.


94. Ei yllättäen,

liian äkkiä kuitenkin lähdit pois.

Ei auttanut taito ihmisen,

ei rakkaus läheisten.


95. Enkeli taivaan

tuli luokse väsyneen sairaan,

nosti siivilleen isän armaan

vei turvaan paikkaan varmaan.


96. Poissa on äidin ja mummin

käsi kantava, auttava ja antava,

sydän aina huolehtiva ja rakastava.


97. Kaikkeen, minkä eteen

ihminen on tehnyt työtä,

hän jättää osan sydäntään.


98. Muistoja, monta meillä sinusta on,

ne säilyvät sydämessä.

Niin paljon meille annoit

ja paljon elämältä sait.

Nuku rauhassa nyt,

muistamme sinua ikuisesti.


99. Ihmisen elinaika on niin kuin ruoho,

kuin kedon kukka hän kukoistaa,

ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole.


100. Huone on tyhjä.

Kirje on kirjoitettu täyteen.

Elämäni - minkä kirjoitit,

sen kirjoitit.


101. Sinun lähelläsi tulvi rakkaus.

Sinä olet meidän

sydämissämme.


102. Tuli yöllä enkeli vuoteesi luo

ja kuiskasi sulle hiljaa

Lähde kanssani Taivaanisän luo

sinä olet jo kypsää viljaa


103.Ja illalla enkeli tarttui hänen

hauraaseen käteensä ja sanoi,

Tule, minä vien sinut kotiin.


104.Päivä kun nousee,

niin sammuvi tähti.

Ei se iäks sammu,

ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa

päivän.

Eino Leino


105. Jonain päivänä tuuli vie pilvet.

Aurinko tulee esiin.

Jonain päivänä suru on

Kevyempi kantaa.